Löysin mielestäni hyvän sukukirjan: Karttulan Pohjolaisia ja Pielaveden Hujasia (Veli Pohjolainen, Offsetpaino L. tuovinen Ky, Kuopio, 2006, 372 s). Niin kuin tässä blogissakin, olen sukututkimuksen doc-versiossa jämähtänyt monesti asioiden esittämisongelmaan. Miten laittaa tiedot esille? Sukututkimuksessa ei voi välttää yksitoikkoista listojen, nimien ja vuosilukujen tulvaa. Miten saada se elävämmäksi?

Yllä mainitussa kirjassa on juuri sen kaltainen rakenne kuin olen halunnut omaan työhöni. Kun esitellään ihmisiä ja kerrotaan heidän tietojaan, perhetaulujen joukkoon laitetaan elävöittävää materiaalia. Minä kirjoitan aika asiallisesti (= tylsästi) ja olen etsinyt työhöni piristettä esim. sotien ajoista ja rajaviivoista tai nälkävuosista ja suurista mullistuksista. Valokuviakin olen vähän kerännyt, mutta tietokoneeni ei oikein pyöritä työtäni, jos liitän valokuvat doc-tiedostoon.

Tässä kirjassa on minun mainitsemieni asioiden lisäksi esimerkiksi suvun ihmisten itsensä kirjoittamaa materiaalia! He kertovat muistoja jostain tietystä ihmisestä tai sitten omasta elämästään. Kaikkea tällaista on varmasti kiva lukea, jos kuuluu sukuun. Löytyypä kirjasta suvun tuttu reseptikin.