Sain postia lapsuudenkodistani: paketti oli täynnä vanhoja piirustuksiani ja minulle lapsena tulleita kirjeitä.  Joukossa oli myös ainevihko, jonka kertomuksen "Eräs päivä" haluan laittaa tähän.  Ehkä se tuo jollekulle muistoja mieleen.  Tässä siis viidesluokkalaisen vuonna 1983 kirjoittama aine.  Kappalejaot on lisätty, sillä niitä en ole tuohon aikaan osannut käyttää :)

ERÄS PÄIVÄ

Eräs vuoden kohokohta on lehmien pellolle lasku.  Minusta se on hauskaa ja jännittävää.  Tänä vuonna laskimme lehmät ulos tavallista aikaisemmin, jo viime lauantaina.  Viime vuonna laskimme ne kevätjuhla-päivänä.  Meidän oli laskettava ne aikaisin, koska rehut ja pehkut (kohta heinätkin) loppuivat.

Sinä aamuna herään aikaisin.  En mahda sille mitään.  Syön nopeasti ja menen navettaan.  Siellä teen hommani nopeasti, vaikka kerkeäisin muutenkin.  Olen valmis jo paljon ennen kuin lehmät on lypsetty.  Sen jälkeen on sitten piinaava odotus.  Oikeastaan se on jopa pelonsekaista, koska olen oppinut, ettei aina ole varmaa lasketaanko niitä ulos ollenkaan.  Monta kertaa on käynyt, että ne on laskettu ulos vasta seuraavana päivänä.  Tänä vuonna äiti joutui antamaan hiehoille kesätulehduspiikit, vasta viime tipassa, kun isän jalka on kipeä.  Hän on tällä hetkellä työkiellossa. 

Meille tuli eräs kaupunkilainen käymään, kun laskimme tänä vuonna lehmiä ulos.  Häntä nauratti.  Kun tulimme navettaan ja aukaisimme päädyssä olevan oven toisenkin puoliskon (toinen oli pidetty navetassa ollessa auki jo pitkän aikaa) alkoivat lehmät huutaa ihan valtavasti ja tempoilla länkiään.  Ne selvästi aavistivat, mitä tulisi tapahtumaan.  Ensin laskimme päädyssä olevat vasikat.  Niitä oli vaikea saada ulos, sillä ne pelkäsivät niin valtavasti, vaikka olivat olleet ulkona viimekin kesänä.  Mutta kun ne saatiin ulos, niin jo pelko unohtui.  Ne juoksivat ympäri peltoa häntä pystyssä ja jalat ilmaan potkien.  Sitä on mukava katsella.

Seuraavaksi laskimme hiehot ja viimeiseksi lehmät.  Jopa vanhat lehmätkin juoksivat.  Minua ihmetyttää, miten ne pystyvät siihen pitkän talven jälkeen.  Nyt on navetassa enää kolme pientä vasikkaa.  Oikeastaan yksi, sillä kaksi vanhinta on tallissa.  Kaikki kolme luultavasti pääsevät tänä kesänä ulos.  Ne viedään sinne myöhemmin narussa.  Jos ne eivät ole vallattomia, pelkää toisia tai mene aitojen läpi, ne päästetään muiden joukkoon.  Muussa tapauksessa ne jätetään jonnekin niiden lähelle (ei samalle pellolle) naruun ja päästetään sitten myöhemmin.

Yksi kevään kohokohdista on lehmien ulos laskeminen, vaikka toiset sille nauravatkin.  Minua se viehättää ja haluan olla siinä mukana joka kevät.