Kirjoittaja

Olen Mirja Hyttinen, vähän päälle kolmikymppinen nainen Kuopiosta ja ammatiltani melkein valmis biologi.  Harrastan sukututkimuksen lisäksi askartelua ja käsitöitä (erityisesti ristipistojen tekeminen on kivaa).  Joskus olen kokeillut arkeologiaa ja muinaisjäännösten inventointia.  Tärkeimmäksi harrastuksekseni on kuitenkin muotoutunut kuoro ja laulaminen.  Olen mukana kahdessa kirkkokuorossa ja toimin muutenkin vapaaehtoisena seurakunnassa, etenkin lähetystyön saralla.

Haluaisin tehdä paljon muutakin.  Olisi kiva opiskella yhtä sun toista.  Haluaisin asua maalla ja liikkua luonnossa.  Jännittävä harrastus voisi olla mm. geokätkentä ja matkustaminen ainakin kiinnostaisi, jos siihen vain olisi varaa.  Ellen olisi allerginen, kotonani eläisi varmasti ainakin parvi undulaatteja ja kääpiöhamsteri.  Joskus, sitten isommassa asunnossa, kyllä hankin sen suuren akvaarion!

Miten sukututkimus sai alkunsa?

Ajatus sukututkimuksesta kiehtoi minua jo lapsena, mutta vasta opiskeluaikoina Joensuussa sain itsestäni niin paljon irti, että kävelin maakunta-arkistoon ja kysyin, miten sukututkimusta tehdään.  Muistin rippikouluajoilta, että pitää olla esivanhempiin liittyviä päivämääriä 1800-luvun puolelta, mutta juuri muuta en sitten tiennytkään.  Arkiston työntekijät neuvoivat uutta asiakasta mielellään ja niin pääsin alkuun.  Kastekirjoista lastenkirjoihin ja rippikirjoihin.  Kun ensimmäiset uudet esi-isät ilmestyivät kortinlukijan näyttöön, olin mennyttä naista!

Riemastuttavin löytö, muistaakseni heti ensimmäisellä arkistokäynnillä, oli sukulaisuussuhteen selvittäminen lapsuuteni naapurin kanssa.  Sekä minun isäni että naapurin vanhemmat tiesivät, että talojen väki on sukua keskenään, mutta enää ei muistettu, mitä kautta sukulaisuus on syntynyt.  Kirkonkirjoista selvisi helposti, että sukuhaarat olivat saaneet alkunsa kahdesta veljeksestä useita sukupolvia aikaisemmin.  Talojemme väki oli pikkupikkupikkuserkkuja keskenään.

Talonpoikaissukua 1700-luvun puolivälistä

Pääsin sukututkimuksessa varsin nopeasti 1700-luvun jälkipuoliskolle, jolloin renki Anders (tai Nils) Hyttinen Maljasalmelta avioitui Liperiin Kesämän kylään.  Esipolvien etsiminen suvussani tyssäsi häneen.  Pakon edessä käänsin tutkimuksen suuntaa ja aloin paneutua tämän vanhimman Andersin jälkeläisiin tarkemmin.  Andersista alkaen sukua on asunut Käsämässä ja löysin yhden 1700-luvun lopussa ja kaksi 1800-luvulla syntynyttä sukuhaaraa.  Tämä luokittelu on tietysti täysin omani, mutta helpottaa suvun tarkastelua.  Aineiston kasvaessa aloin pistää nimiä järjestykseen tauluiksi ja kirjoittaa tuloksista yhteenvetoa.  Tekstiä, lähinnä nimiä ja päivämääriä, onkin kertynyt kymmeniä sivuja.

Suku oli selkeästi talonpoikaissukua aina 1900-luvulle asti ja maatiloja suvun jäsenillä on leipäpitäjässä muutamia edelleen.

Uusia tuttavuuksia

Kun tietokonetaidot kehittyivät, löysin internetistä Suomen Sukututkimusseuran sivut, joilta löytyy mm. sukututkijaluettelo.  Laitoin nimeni luetteloon ja sitä kautta aloin saada yhteyksiä ennestään tuntemattomiin suvun jäseniin.  Tämä on ollut iso ilo, sillä 1900-luvun jälkeläisten löytäminen ei onnistu arkistoissa!  Jospa vain olisin hieman rohkeampi ja sosiaalisempi, että yhteyksien ylläpitäminen ei jäisi unohduksiin...

Tämänhetkisiä suunnitelmia

Varsinainen sukututkimus on jäänyt Kuopioon muuton jälkeen.  Liperin kirkonkirjoja on ilmestynyt nettiin (Hiski-projekti) vasta viime aikoina ja arkistojen penkominen itse onkin oikeastaan mielenkiintoisempaa.  Välillä olen yrittänyt paneutua tutkimuksen kirjoittamiseen ja esittämiseen ja haaveillut internetsivuista.  Välillä käyn kirjeenvaihtoa muiden Hyttisiä samalla alueella tutkivien kanssa.  Se, mistä löytyisi tietoja vanhimman löytyneen Andersin esivanhemmista, on tietenkin enemmän tai vähemmän pohdinnassa koko ajan.  Andersin mahdollinen syntymäpaikka voisi olla vaikkapa Polvijärvi, joka on ihan Käsämän naapurissa.  Tämä on kuitenkin täyttä arvailua, sillä sopivan ikäisiä Antteja on ollut muuallakin.  Myöskään ei ole löytynyt yhteyttä esim. Korpivaaraan.  Liperin Korpivaarassa Hyttisiä on ollut paljon.

Minulla ei ole sukututkimuksen suhteen suuria tavoitteita eikä aikataulua.  Jatkan tutkimista, silloin kun jaksan ja kun se on mahdollista.  Uusia sukulaisia toivon löytäväni näiden sivujen avulla!

Ota yhteyttä!

Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut sukututkimuksestani.  Voit tehdä sen tuoreimman viestin kommentteihin: pyrin käymään sivuilla ja tarkastamaan kommentit parin viikon välein.  Voit myös ottaa yhteyttä sähköpostilla: osoitteeni on MirjaH @ yahoo.com.  Kun käytät tätä osoitetta, muista poistaa välilyönnit @-merkin molemmilta puolilta.