tiistai, 2. marraskuu 2021

Dna-testi minustakin

Pari vuotta sitten sain joululahjaksi Dna-testin. Ensin luulin, että sain jotain puhelinoperaattori Dna:lta, mutta My HeritageDNA sieltä paljastuikin. Odotin jännityksellä, mitä juuristani paljastuisi. Tulos oli, että olen 100-prosenttisen suomalainen. Tylsää, ajattelin pettyneenä :D

Kuten näkyy, en ole tutkinut sukuani enää juurikaan. Onneksi serkuista ja tädeistä löytyy vielä ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä senkin edestä.

keskiviikko, 14. heinäkuu 2010

Kirja läheisistä

Kirja, johon on kerätty läheisten kirjoituksia ja muistoja sekä muuta oheismateriaalia on hyvin mielenkiintoinen. Olisipa minustakin tähän joskus. Väriä elämään -blogin kirjoittajan ja hänen serkkunsa kokoama kirja äitiensä ja tätiensä tarinoista: http://minimimmi.blogspot.com/2010/07/kirjallista-puuhaa.html

lauantai, 3. lokakuu 2009

Karttulan Pohjolaisia ja Pielaveden Hujasia

Löysin mielestäni hyvän sukukirjan: Karttulan Pohjolaisia ja Pielaveden Hujasia (Veli Pohjolainen, Offsetpaino L. tuovinen Ky, Kuopio, 2006, 372 s). Niin kuin tässä blogissakin, olen sukututkimuksen doc-versiossa jämähtänyt monesti asioiden esittämisongelmaan. Miten laittaa tiedot esille? Sukututkimuksessa ei voi välttää yksitoikkoista listojen, nimien ja vuosilukujen tulvaa. Miten saada se elävämmäksi?

Yllä mainitussa kirjassa on juuri sen kaltainen rakenne kuin olen halunnut omaan työhöni. Kun esitellään ihmisiä ja kerrotaan heidän tietojaan, perhetaulujen joukkoon laitetaan elävöittävää materiaalia. Minä kirjoitan aika asiallisesti (= tylsästi) ja olen etsinyt työhöni piristettä esim. sotien ajoista ja rajaviivoista tai nälkävuosista ja suurista mullistuksista. Valokuviakin olen vähän kerännyt, mutta tietokoneeni ei oikein pyöritä työtäni, jos liitän valokuvat doc-tiedostoon.

Tässä kirjassa on minun mainitsemieni asioiden lisäksi esimerkiksi suvun ihmisten itsensä kirjoittamaa materiaalia! He kertovat muistoja jostain tietystä ihmisestä tai sitten omasta elämästään. Kaikkea tällaista on varmasti kiva lukea, jos kuuluu sukuun. Löytyypä kirjasta suvun tuttu reseptikin.

sunnuntai, 14. kesäkuu 2009

Wiipurin Lauluveikot ja Antero Hyttinen

Wiipurin Lauluveikot piti konsertin Kuopiossa eilen illalla ja olin mukana kuuntelemassa. Kuoro oli pirteä, elävä kuoro, jolla tuntui olevan hyvä yhteishenki. Kannatti kuunnella.

1900-luvun alkupuolella kuorossa oli mukana Antero (Anders Gustaf Adolf) Hyttinen, joka oli aktiivinen ihminen monissa toimissaan. Hän oli syntynyt 1882 ja hän oli isoisäni veljen poika. Alla kortti, jonka hän lähetti opiskelumatkaltaa Persiasta.

433772.jpg

maanantai, 7. heinäkuu 2008

Juho ja Hilda Hyttisen jälkeläiset kokoontuivat Vaiviossa

Minun sukuhaarani, tarkemmin sanoen isovanhempieni Juhon ja Hildan jälkeläiset tapasivat Liperin Vaiviossa sunnuntaina 6.7.2008. Kiitos siitä muutamalle puuhanaiselle!  Paikalle saapui paljon porukkaa: ehkä 50-60 ihmistä?  Söimme ja juttelimme yhdessä, istuimme kodassa ja tuvassa ja lapset nauttivat täysin rinnoin trampoliinista.  Minä jaoin lopultakin ihmisille sukututkimusseuran perhekortteja toiveenani saada ihmisiltä niin lisätietoja perheistä kuin viralliset luvat tietojen jakamiseen.

Itselleni kuuluu sellaista, että opiskelut ovat lopultakin ohi.  Toissaviikolla sain kaikki työt valmiiksi.